Metsästyskausi alkoi tänä vuonna Hessun osalta jo vesilintujahdin merkeissä ja se toimii varsin mainiosti vedestä noutavana sorsakoirana.

Kanalintutilanne on tänä syksynä ollut aivan loistava ja jopa suuria 15-20 linnun riekkoparvia on löytyny ihan näistä meidän omista maastoista. Lisäksi on löytynyt myös teeripoikueita, joita ei ole eteen sattunut sitten Hessun pentusyksyn. Lisäksi meillä on oma piha metto, joka oli mm. toissapäivänä meidän autotallin luiskalla kuikuilemassa, kun tulimma töistä. Mahtista, kyllä äippä on ny riemuissaan! Ja oispa hieno sauma ottaa pentusetteri nyt kasvamaan. ;)

Ilmeisesti hyvästä lintutilanteesta johtuen Hessu on pelittänyt tänä syksynä hyvin niin metsämaastossa ja kuin avoimellakin, eikä ole enää jäänyt jököttämään pelkille jäljille. Hienoja tilanteita sillä on ollut jo monia. Ainoa metsästystä haittaava pikkuseikka on edelleen se peräänmeno, minkä vuoksi monta lintua on täytynyt jättää tiputtamatta. Saalista on kuitenkin saatu ja Hessu noutaa nykyään myös kuivalta maalta ja luovuttaa saaliin käteen.

Fonzie loukkasi kannusvarpaan kynnen pahimmoilleen juuri ennen metsästyskauden alkua. Sillä on nyt antibioottikuuri päällä ja side suojaamassa kynttä metsäreissuilla, mutta jonkun verran se on kuitenkin saanut hakuvuoroja. Riekkoja on Fonzienkin eteen sattunut. Joskus mennään hippula vinkuen perään ja joskus istutaan hienosti paikallaan. Se vähän riippuu päivästä, näkyvyydestä, mielentilasta... Haku on laajentunut kovasti viime päivinä, välillä jopa liiaksi metsämaastoon. Kyllä se nyt on viimein ainakin herännyt metsästämään, siitä ei ole epäilystäkään. Fonzie myös säestää hienosti Hessua mm. eilen, kun Hessulla oli teeripoikue kiikarissa.

Ensi viikonlopuksi meillä on luvat Käsivarteen. Tarkoituksena oli alunperin mennä minun enon tunturikämpälle, mutta sillä alueella onkin porotyöt juuri meneillään, joten päätimme sitten minimoida stressitekijät ja yöpyä mummon luona ja tehdä siitä päiväreissuja. Lokakuussa on suunnitelmissa viikonloppureissu sitten Utsjoen suunnalle ja Pohjanmaallakin olisi taas mukava käydä, mutta tiiä sitten pääseekö sinne asti tänä vuonna.

Jokohan meän 5 vuoden odotus palkitaan ja täällä kotimaastoissakin alkaisi tänä vuonna saada kunnon tilanteita. Tämän viikon parin tiedustelureissun perusteella näyttää kyllä hyvältä. Vaikka ollaan koirat pidetty vielä liinassa, niin ollaan saatu ainakin saman verran lintutilanteita kuin aikaisempina vuosina koko syksynä. Ja liinan ansiosta tilanteet on olleet myös hallittuja. Voin myös kertoa, että pikku setterillä ei ole nenän kanssa minkäänlaista ongelmaa ja se on täysiverinen riekkokoira. :D Se ei vaan ilmeisesti pahemmin perustanu niistä tarhakyyhkyistä, joita keväällä kävimmä ihmettelemässä.

Niin ja kävimmä me Hessua näyttämässä myös kotikylän näyttelyssä viime viikonloppuna, kun Sanna-Mari ja Varpu tahtoivat meitä seuraksi. Huonostihan se meni, kuten vähän arvelinki jo tuomarin nimen perusteella ja keltasella eli "hyvällä" lennettiin pihalle. Tuomari tykkäsi selkeästi enempi noihin karkeloihin jalostetusta linjasta.